Kolesteroli on elimistölle tärkeä rasva-aine, mutta haitallinen, jos sitä kertyy liikaa.
Elimistö tarvitsee kolesterolia muun muassa D-vitamiinin, hormonien ja sappihappojen muodostamiseen sekä solukalvojen rakennusaineeksi. Maksan tuottama kolesteroli riittää tyydyttämään sen tarpeen.
Jos kolesterolia on verenkierrossa liikaa, se muuttuu haitalliseksi. Korkeat arvot voivat johtua ruokavaliosta, elämäntavoista, perintötekijöistä, iästä tai jopa sukupuolesta.
Usein ison syy löytyy lautaselta, sillä paljon tyydyttynyttä eli kovaa rasvaa sisältävä ravinto nostaa kolesterolia. Tyydyttynyttä rasvaa on eläinkunnan tuotteissa, kuten rasvaisissa liharuuissa, juustoissa ja muissa rasvaisissa maitotuotteissa.
Yli 45-vuotiaat miehet ovat riskialttiimpia korkealle kolesterolille kuin samanikäiset naiset; todennäköisesti taustalla ovat naishormonit. Vaihdevuosien jälkeen naisten alttius kohonneille kolesteroliarvoille kasvaa huomattavasti. Riski korkeaan kolesteroliin kasvaa, jos sitä esiintyy vanhemmilla tai muilla lähisukulaisilla. Noin yksi 500 suomalaisesta sairastaa familiaarista hyperkolesterolemiaa, jossa kolesteroli kohoaa jo hyvin nuorena.
Poikkeavat kolesteroliarvot voivat johtua myös kilpirauhasen vajaatoiminnasta, raskaudesta, joistain maksa- ja munuaissairauksista tai lääkkeistä.
Riskinä sydän- ja verisuonitaudit
Liiallinen kolesteroli kertyy rasvasaostumina eli plakkina valtimoiden seinämiin ja aiheuttaa niiden ahtautumista. Joskus tästä puhutaan harhaanjohtavasti verisuonten kalkkeutumisena. Kun valtimot ahtautuvat ja tukkeutuvat, sydämen on entistä vaikeampi pumpata verta elimistöön, mikä lisää aivo- ja sydäninfarktin riskiä.
Kohonnut kolesteroli ei oireile vaan ahtauttaa suonia huomaamatta. Ylipaino ja vyötärölihavuus voivat viitata veren korkeaan rasva-arvoon, mutta sitä voi esiintyä myös normaalipainoisilla.
’Hyvä’ ja ’paha’ kolesteroli
Rasvaliukoisena aineena kolesteroli ei kulje verenkierrossa sellaisenaan vaan pakattuna lipoproteiineihin.
HDL-lipoproteiinit kuljettavat kolesterolia pois kudoksista ja valtimoiden seinämistä takaisin verenkiertoon ja maksaan, joka hajottaa kolesterolia. HDL-kolesterolin korkea määrä kertoo sydämen ja verisuonten terveydestä, joten siitä puhutaan ’hyvänä’ kolesterolina. Jos sitä on vähän, valtimotaudin riski kasvaa. Katso viitearvot oheisesta taulukosta.
LDL-lipoproteiinit puolestaan kuljettavat kolesterolia verestä kudoksiin. Jos LDL-kolesterolia on paljon, sitä kertyy valtimoiden seinämiin, mikä aiheuttaa vuosien kuluessa niiden ahtautumista. Tämän vuoksi sitä kutsutaan ’pahaksi’ tai ’huonoksi’ kolesteroliksi.
Omilla elintavoilla on iso merkitys
Kolesteroliarvoja kannattaa seurata ja mitata kolmen viiden vuoden välein. Riskiryhmään kuuluvilla, kuten valtimotautia, diabetesta tai vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla, verikoe on hyvä ottaa vuosittain.
Terveelliset elintavat – sydänystävällinen ruokavalio ja liikunta – vaikuttavat suotuisasti veren rasva-arvoihin. Ylipaino, tupakointi ja unen puute puolestaan huonontavat niitä.
Kolesterolia voi alentaa katsomalla, mitä suuhunsa laittaa. Terveellinen ravinto koostuu kasviksista, täysjyväviljasta, vähärasvaisesta lihasta, pehmeistä rasvoista, omega-rasvahappoja sisältävästä kalasta, keitetyistä perunoista, täysjyväpastasta ja -riisistä sekä marjoista ja hedelmistä.
Täysin rasvaton tai hiilihydraatiton ruokavalio ei laske kolesteroliarvoja. Päinvastoin se lisää sydänsairauksien riskitekijöitä, koska pehmeää rasvaa tarvitaan päivittäin alentamaan kolesterolia ja hiilihydraattipitoisen ruoan kuitu auttaa sitomaan kolesterolia.
Liikunta lisää hyvän HDL-kolesterolin määrää ja alentaa haitallista LDL-kolesterolia sekä triglyseridipitoisuutta. Ylipainon välttäminen kannattaa, sillä etenkin vyötärölihavuus laskee hyvän HDL-kolesterolin määrää.
Lääkitys jos muu ei auta
Jos elintapojen korjaaminen ei auta ja on muitakin valtimotaudin riskitekijöitä, voi lääkehoito olla tarpeen alentamaan LDL-kolesterolipitoisuutta. Tavallisimmin lääkäri määrää siihen statiinilääkkeitä.
Lähteet: Orion, Terveystalo, Sydänliitto
